Mäkisuon Kenraali Kaiho VH14-018-1126
♞ Hevosen nimi Mäkisuon Kenraali Kaiho
♞ Syntymäaika 1.11.2013 (8-vuotias, ikääntyminen) ♞ Säkäkorkeus n. 157 senttimetriä ♞ Rotu, sukupuoli suomenhevonen, ori ♞ Koulutus 90cm, helppo A |
and this is how i met your daddy
Mäkisuon Kenraali Kaiho, Henkka kutsumanimeltään, oli Lauran ensimmäinen askel hevosharrastukseen pitkän tauon jälkeen. Komea punarautias löytyi lehti-ilmoituksen kautta, kun suomalainen hevostila ilmoitti myytävistä kasvateistaan. Laura meni katsomaan aivan yleisestä mielenkiinnosta hevosia kohtaan, ja törmäsi täällä tähtipää-Henkkaan, joka hurmasi lempeillä silmillään ja uteliaalla olemuksellaan. Ja samana päivänä Laurasta sitten tuli taas onnellinen hevosenomistaja, kun alkoi odotus että hevonen pääsee muuttamaan Lauran mukaan. Hevonen ja omistaja ovat tunteneet toisensa siis melkeinpä alusta saakka, ja vauvavaiheiden yhdessäolon ansiosta näiden kahden välille on syntynyt loistava side, jonka vahvuutta ei edes moni ymmärrä.
Ratsastaessa Henkka on eteenpäin pyrkivä ja yhteistyöhaluinen. Sen askeleet ovat mukavan tasaiset, ja tottelee herkilläkin merkeillä. Laukannostoissa Henkalla on tapana kiihdytellä, ja rauhoittelussa menee aina se hetki. Kuitenkin varautuneena kiihdyttelyihin pärjää laukannostoistakin helposti. Ori laukkaa ylpeästi kaula kaarella, ja suunnan vaihtuessa vaihtaa laukat itsestään - ei ole vissiinkään mikään opetettu tapa, mutta mukavasti oppinut tuollaisen. Koulua ratsastaessa Henkan kanssa täytyy olla tiukkana, se kyllä mielellään menee koulutehtäviä ja näinpoispäin, mutta herralla tuntuu olevan hieman kiire, ja yleensä tämä suorittaakin tehtävät hieman hosuen. Muutamilla puolipidätteillä miekkonen kuitenkin rauhoittuu, ainakin hetkeksi - aina kuitenkin pitää olla tarkkana tämän hevosen kanssa, ettei tule liian nopeata tehtävää läpi. Esteitä ratsastaessa Henkka kuumuu turhankin pienistä, ja tarvitaan osaava ratsastaja ettei hevonen vain juokse esteiden läpi. Oikeanlaisella ratsastuksella kuitenkin herra hyppää loistavasti, vaikka radallakin on aina hieman kiire - maltilliset pohkeet ja sen sellainen kuitenkin auttavat hevosta paljon.
Hoitotilanteissa suomenhevonen on mukava ja leikkisä herra, joka tykkää kaikenlaisesta ympärillähääräilystä - yhtä asiaa lukuunottamatta. Jalkojen harjaus on yhtä pirujen valtakuntaa, ja myös suojien sekä pinteleiden pukeminen Henkalle on hankalaa. En sitten tiedä mikä oria inhottaa jalkoihin koskemisessa, mutta siitä se vetää heti päälle vaiheen, johon kuuluu runsaasti jalkojen nostelua ja epätoivoista pään viskomista. Samanlaiseksi Henkka muuttuu myös tylsistyessään, jota tapahtuu useinmiten varusteita pukiessa. Ei tämä muuten kamalasti välitä, mitä sinne selkään heitetään ja suuhun tungetaan, aika pitkästyttävää puuhaa miekkosen mielestä vain. Niimpä suositellaankin hevosen kiinnipitämistä varusteidenlaiton aikana, jottei tämä ala pyörimään ympäriinsä tai lähde vetämään aukinaisesta karsinanovesta.
Ratsastaessa Henkka on eteenpäin pyrkivä ja yhteistyöhaluinen. Sen askeleet ovat mukavan tasaiset, ja tottelee herkilläkin merkeillä. Laukannostoissa Henkalla on tapana kiihdytellä, ja rauhoittelussa menee aina se hetki. Kuitenkin varautuneena kiihdyttelyihin pärjää laukannostoistakin helposti. Ori laukkaa ylpeästi kaula kaarella, ja suunnan vaihtuessa vaihtaa laukat itsestään - ei ole vissiinkään mikään opetettu tapa, mutta mukavasti oppinut tuollaisen. Koulua ratsastaessa Henkan kanssa täytyy olla tiukkana, se kyllä mielellään menee koulutehtäviä ja näinpoispäin, mutta herralla tuntuu olevan hieman kiire, ja yleensä tämä suorittaakin tehtävät hieman hosuen. Muutamilla puolipidätteillä miekkonen kuitenkin rauhoittuu, ainakin hetkeksi - aina kuitenkin pitää olla tarkkana tämän hevosen kanssa, ettei tule liian nopeata tehtävää läpi. Esteitä ratsastaessa Henkka kuumuu turhankin pienistä, ja tarvitaan osaava ratsastaja ettei hevonen vain juokse esteiden läpi. Oikeanlaisella ratsastuksella kuitenkin herra hyppää loistavasti, vaikka radallakin on aina hieman kiire - maltilliset pohkeet ja sen sellainen kuitenkin auttavat hevosta paljon.
Hoitotilanteissa suomenhevonen on mukava ja leikkisä herra, joka tykkää kaikenlaisesta ympärillähääräilystä - yhtä asiaa lukuunottamatta. Jalkojen harjaus on yhtä pirujen valtakuntaa, ja myös suojien sekä pinteleiden pukeminen Henkalle on hankalaa. En sitten tiedä mikä oria inhottaa jalkoihin koskemisessa, mutta siitä se vetää heti päälle vaiheen, johon kuuluu runsaasti jalkojen nostelua ja epätoivoista pään viskomista. Samanlaiseksi Henkka muuttuu myös tylsistyessään, jota tapahtuu useinmiten varusteita pukiessa. Ei tämä muuten kamalasti välitä, mitä sinne selkään heitetään ja suuhun tungetaan, aika pitkästyttävää puuhaa miekkosen mielestä vain. Niimpä suositellaankin hevosen kiinnipitämistä varusteidenlaiton aikana, jottei tämä ala pyörimään ympäriinsä tai lähde vetämään aukinaisesta karsinanovesta.
kaikenkarvaiset sukulaiseni
i. Kissun Hissu | ii. Hilperin Hessu | iii. Riuskan Helpertti | iiii. Tunnettu Sotilas |
iiie. Lottatyttö | iie. Helmiina | iiei. Korpraali KK | |
iiee. Nompparelli | ie. Kassun Kanerva | iei. Kasperi | ieii. Niko-Jantteri |
ieie. Alvariina | iee. Kissu-Kelpiira | ieei. Veke-Veikko | |
ieee. Nessi-Esteri | |||
e. Tinttarella | ei. Metakka | eii. Riistötyö | eiii. tuntematon |
eiie. tuntematon | eie. Mainio-Miisa | eiei. tuntematon | |
eiee. tuntematon | ee. Pohjan Taika | eei. Teinori | eeii. tuntematon |
eeie. tuntematon | eee. Taikayö | eeei. tuntematon | |
eeee. tuntematon |
i. Kissun Hissu on rautias suomenhevosori. 164 senttimetriä korkeutta omaava herra tekee mitä käsketään, vaikka vaatiikin esteradoilla osaavampaa ratsastajaa. Hissu on yleispainotteinen, jonka vuoksi oriin kisakalenterista purskuileekin vajaat sata sijoitusta niin koulu- kuin esteradoilta. Monipuolisena suomenhevosena Hissulla ollaan osallistuttu myös työkilpailuihin, joista on kerääntynyt mukavasti myös tuloksia. Ori omaa hyvän hyppytyylin, ja oikeanlaisen ratsastajan kanssa esteradat sujuvat virheettöminä, kun myös lähestymisiä ehditään ennen estettä miettimään - kun Hissu siis ei kaahota kohden estettä päättömästi. Kouluradoilla orista kuoriutuu keskittyväinen ja maltillinen ratsu, jos tuolla on riittävästi aktiviteettia - joka taas johtaa siihen että useinmiten Hissun ja ratsastajan meno voi näyttää sekavalta. Hissulla on ennestään kolme jälkeläistä.
ii. Hilperin Hessu on rautias suomenhevosori. Isokokoinen, 166 senttimetriä korkea ori kisaa pääasiassa rataesteitä, mutta kisakalenterista löytyy myös muutama koulu- ja lännenratsastuskisa. Hessu on siis varsin osaava monitoimihevonen. Hessu on ollut varsasta pitäen rauhallinen ja helposti käsiteltävissä oleva herra, eikä edes tammojen läsnäolo saa oria hyppimään kalsareistaan ulos. Ratsastaessa Hessu jatkaa perus suomiputte-linjalla; mihinkään ei ole niin kiire, ettei ratsastajaa ehdi kuunnella ja totella parhaansa mukaan. Hessulla on Hissun lisäksi neljä jälkeläistä, joista puolet ovat tammoja ja loput oreja.
ie. Kassun Kanerva on kaunis, tummanpunarautias suomenhevostamma. Terapia- ja vammaisratsastajien hevosena toiminut Kassu on tätä nykyä yksityisellä henkilöllä kisakäytössä rataesteillä ja kouluratsastuksessa. Kassulla on kapasiteettia korkeisiin esteluokkiin ja vaativiin kouluratoihin ja hyvää osaamista tamma onkin periyttänyt kaikille kolmelle jälkeläiselleen. Kassu on luonteeltaan pikkutarkka, mutta samalla säyseä tapaus. Ruoka ei saa myöhästyä yhtään tai muuten osataan leikkiä suuttunutta nirppanokkaa. Kauaa Kassu ei omistajalleen ole vihainen vaan kiehnää jälleen tämän jaloissa. Kasperilla on ainakin toistaiseksi vain yksi jälkeläinen.
iii. Riuskan Helpertti on tummanrautias suomenhevosori. 158cm korkea, harrastehevosena toimiva Ralle kisaa toisinaan työ-, koulu- ja estekisoja harrastetasolla omistajansa kanssa. Pääasiassa Rallen elämä koostuu kuitenkin ruokailusta, tarhailusta ja liikunnasta kotitallin ympäristössä. Miksikään sporttipolleksi oria tuskin voi kutsua, pömppömaha tuppaa olemaan haitolla varsinkin esteitä hypätessä. Orilla voisi olla rahkeita astetta vaativiin kisoihin, mutta orin omistaja ei ole ainakaan toistaiseksi innostunut kisaamisesta. Rallella on ainoastaan yksi jälkeläinen.
iie. Helmiina on punarautias suomenhevostamma, jolta löytyy korkeutta huimat 160 senttimetriä. Jykevää tekoa oleva Helmiina ei välttämättä ole mikään ihaanteellinen vaikeiden tasojen ratsu, mutta helpot jutut lähes joka lajista onnistuvat ongelmitta. Helmiina onkin toiminut monen eri henkilön ensimmäisenä kisaratsuna vaatimattoman ja ystävällisen luonteensa ansiosta. Lähinnä koulukisoissa pyörineen Helmiinan hyppytyyli on tömähtävä, joten esteiden parissa ratsastajalta vaaditaan hieman tasapainoa, jotta tammalla voisi hypätä. Helmiina nauttii suunnattomasti pitkistä ja rauhallisista maastoreissuista, joten tamma onkin oiva harrasteratsu yksityiskäyttöön!
iei. Kasperi on rautias suomenhevosori. 155cm korkea Kasperi on oikea monitoimihevonen, onhan ori ehättänyt kisaamaan niin este-, koulu- kuin kenttäratsastustakin, mutta myös maastoeste- ja ravikisoja. Ravien kisaaminen on jäänyt vähäiseksi, orin kisakalenterissa komeilee ainoastaan muutamat ravilähdöt, sillä orilla on enemmän rahkeita ratsupuolella. Ketteräliikkeinen Kasperi nauttii vauhdista, eikä esteiden parissa erikoisemmatkaan esteet hätkäytä. Koulupuolella ori pyrkii parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Kasperilla on kaksi jälkeläistä, joista molemamt ovat tammoja.
iee. Kissu-Kelpiira on 159 senttimetriä korkea suomenhevostamma, joka on liinaharjainen rautias. Kelpiiran pari ensimmäistä vuotta kuluivat ajokoulutuksen parissa sekä ravikilpailuissa startaen, mutta työinnosta ja yhteistyökykyisestä luonteestaan huolimatta haluttua menestystä ei tullut, joten tamman raviura jäi vain parin vuoden mittaiseksi. Raviuran ohella Kelpiira kisasi työhevosajoa saaden useita sijoituksia, mutta omistajan vaihduttua myös työhevosen hommat jäivät taka-alalle. Uuden omistajan toimesta tamma koulutettiin ratsuksi, ja nykyään tämä kisaa helppoja koulu- ja esteluokkia. Kelpiiralla on neljä jälkeläistä, joista yksi on elättänyt itsensä ravihevosena.
iiii. Tunnettu Sotilas on vaaleanrautias suomenhevosori. 156cm korkea Solttu on tunnettu lähinnä menestyksestä koulukentillä, mutta ori on kiertänyt myös este- ja kenttäkisoja epäsäännöllisellä tahdilla. Nuorena Solttu tavattiin pari kertaa ravikisoissa, mutta kärryjen edessä herkästi laukalle nostava ori ei juurikaan menestynyt ravurina. Omistajan päätöksestä raviura keskeytettiin ja leppoisa ori koulutettiin ratsuksi. Lyhyt raviura on kuitenkin jättänyt jälkensä: Soltun ravi on isoliikkeistä ja mahtipontista. Reipasluonteisella Soltulla on kaksi orijälkeläistä.
iiie. Lottatyttö on rauhallinen, 157 senttimetriä korkea suomenhevostamma. Väriltään Lotta on perus rautias, eikä tämä poikkea luonteeltaankaan juuri suomenhevosen rotumääritelmästä: Lotta on pomminvarma ja monikäyttöinen ratsu, jolla on omat hoksottimet tallella. Tamma osaa tarvittaessa tulkita ratsastajan hieman vajaavaiset avut täysin oikein, ja muutoinkin tämä pyrkii miellyttämään ratsastajaa energisellä ja kuuliaisella työskentelyllään. Lotta tulee toimeen kaikkien kanssa, eikä neiti mene hämilleen kisapaikkojen kaaoksesta ja hälinästä. Lotta on varsonut vain kerran, mutta suunnitelmia toisen jälkeläisen suhteen on tehty.
ieii. Niko-Jantteri on tummanrautias suomenhevosori. 150cm kokoinen Niko on pienestä koostaan huolimatta pippurinen tapaus, jolta ei tarvitse kahta kertaa kysyä mennäänkö vai eikö. Koulu- ja estekentillä pääasiassa sulostuttanut tukkajumala on omistuksessa yksityisellä henkilöllä, jonka on syytäkin olla ylpeä oristaan. Hieman junttura Niko on ratsastaessa eteenpäin pyrkivä, jarrut omaava herra, jolta löytyy kuitenkin omia metkuja tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kolmen suomenhevosen isä on periyttänyt jälkeläisilleen rautiasta väritystä ja ratsunlahjoja.
ii. Hilperin Hessu on rautias suomenhevosori. Isokokoinen, 166 senttimetriä korkea ori kisaa pääasiassa rataesteitä, mutta kisakalenterista löytyy myös muutama koulu- ja lännenratsastuskisa. Hessu on siis varsin osaava monitoimihevonen. Hessu on ollut varsasta pitäen rauhallinen ja helposti käsiteltävissä oleva herra, eikä edes tammojen läsnäolo saa oria hyppimään kalsareistaan ulos. Ratsastaessa Hessu jatkaa perus suomiputte-linjalla; mihinkään ei ole niin kiire, ettei ratsastajaa ehdi kuunnella ja totella parhaansa mukaan. Hessulla on Hissun lisäksi neljä jälkeläistä, joista puolet ovat tammoja ja loput oreja.
ie. Kassun Kanerva on kaunis, tummanpunarautias suomenhevostamma. Terapia- ja vammaisratsastajien hevosena toiminut Kassu on tätä nykyä yksityisellä henkilöllä kisakäytössä rataesteillä ja kouluratsastuksessa. Kassulla on kapasiteettia korkeisiin esteluokkiin ja vaativiin kouluratoihin ja hyvää osaamista tamma onkin periyttänyt kaikille kolmelle jälkeläiselleen. Kassu on luonteeltaan pikkutarkka, mutta samalla säyseä tapaus. Ruoka ei saa myöhästyä yhtään tai muuten osataan leikkiä suuttunutta nirppanokkaa. Kauaa Kassu ei omistajalleen ole vihainen vaan kiehnää jälleen tämän jaloissa. Kasperilla on ainakin toistaiseksi vain yksi jälkeläinen.
iii. Riuskan Helpertti on tummanrautias suomenhevosori. 158cm korkea, harrastehevosena toimiva Ralle kisaa toisinaan työ-, koulu- ja estekisoja harrastetasolla omistajansa kanssa. Pääasiassa Rallen elämä koostuu kuitenkin ruokailusta, tarhailusta ja liikunnasta kotitallin ympäristössä. Miksikään sporttipolleksi oria tuskin voi kutsua, pömppömaha tuppaa olemaan haitolla varsinkin esteitä hypätessä. Orilla voisi olla rahkeita astetta vaativiin kisoihin, mutta orin omistaja ei ole ainakaan toistaiseksi innostunut kisaamisesta. Rallella on ainoastaan yksi jälkeläinen.
iie. Helmiina on punarautias suomenhevostamma, jolta löytyy korkeutta huimat 160 senttimetriä. Jykevää tekoa oleva Helmiina ei välttämättä ole mikään ihaanteellinen vaikeiden tasojen ratsu, mutta helpot jutut lähes joka lajista onnistuvat ongelmitta. Helmiina onkin toiminut monen eri henkilön ensimmäisenä kisaratsuna vaatimattoman ja ystävällisen luonteensa ansiosta. Lähinnä koulukisoissa pyörineen Helmiinan hyppytyyli on tömähtävä, joten esteiden parissa ratsastajalta vaaditaan hieman tasapainoa, jotta tammalla voisi hypätä. Helmiina nauttii suunnattomasti pitkistä ja rauhallisista maastoreissuista, joten tamma onkin oiva harrasteratsu yksityiskäyttöön!
iei. Kasperi on rautias suomenhevosori. 155cm korkea Kasperi on oikea monitoimihevonen, onhan ori ehättänyt kisaamaan niin este-, koulu- kuin kenttäratsastustakin, mutta myös maastoeste- ja ravikisoja. Ravien kisaaminen on jäänyt vähäiseksi, orin kisakalenterissa komeilee ainoastaan muutamat ravilähdöt, sillä orilla on enemmän rahkeita ratsupuolella. Ketteräliikkeinen Kasperi nauttii vauhdista, eikä esteiden parissa erikoisemmatkaan esteet hätkäytä. Koulupuolella ori pyrkii parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Kasperilla on kaksi jälkeläistä, joista molemamt ovat tammoja.
iee. Kissu-Kelpiira on 159 senttimetriä korkea suomenhevostamma, joka on liinaharjainen rautias. Kelpiiran pari ensimmäistä vuotta kuluivat ajokoulutuksen parissa sekä ravikilpailuissa startaen, mutta työinnosta ja yhteistyökykyisestä luonteestaan huolimatta haluttua menestystä ei tullut, joten tamman raviura jäi vain parin vuoden mittaiseksi. Raviuran ohella Kelpiira kisasi työhevosajoa saaden useita sijoituksia, mutta omistajan vaihduttua myös työhevosen hommat jäivät taka-alalle. Uuden omistajan toimesta tamma koulutettiin ratsuksi, ja nykyään tämä kisaa helppoja koulu- ja esteluokkia. Kelpiiralla on neljä jälkeläistä, joista yksi on elättänyt itsensä ravihevosena.
iiii. Tunnettu Sotilas on vaaleanrautias suomenhevosori. 156cm korkea Solttu on tunnettu lähinnä menestyksestä koulukentillä, mutta ori on kiertänyt myös este- ja kenttäkisoja epäsäännöllisellä tahdilla. Nuorena Solttu tavattiin pari kertaa ravikisoissa, mutta kärryjen edessä herkästi laukalle nostava ori ei juurikaan menestynyt ravurina. Omistajan päätöksestä raviura keskeytettiin ja leppoisa ori koulutettiin ratsuksi. Lyhyt raviura on kuitenkin jättänyt jälkensä: Soltun ravi on isoliikkeistä ja mahtipontista. Reipasluonteisella Soltulla on kaksi orijälkeläistä.
iiie. Lottatyttö on rauhallinen, 157 senttimetriä korkea suomenhevostamma. Väriltään Lotta on perus rautias, eikä tämä poikkea luonteeltaankaan juuri suomenhevosen rotumääritelmästä: Lotta on pomminvarma ja monikäyttöinen ratsu, jolla on omat hoksottimet tallella. Tamma osaa tarvittaessa tulkita ratsastajan hieman vajaavaiset avut täysin oikein, ja muutoinkin tämä pyrkii miellyttämään ratsastajaa energisellä ja kuuliaisella työskentelyllään. Lotta tulee toimeen kaikkien kanssa, eikä neiti mene hämilleen kisapaikkojen kaaoksesta ja hälinästä. Lotta on varsonut vain kerran, mutta suunnitelmia toisen jälkeläisen suhteen on tehty.
ieii. Niko-Jantteri on tummanrautias suomenhevosori. 150cm kokoinen Niko on pienestä koostaan huolimatta pippurinen tapaus, jolta ei tarvitse kahta kertaa kysyä mennäänkö vai eikö. Koulu- ja estekentillä pääasiassa sulostuttanut tukkajumala on omistuksessa yksityisellä henkilöllä, jonka on syytäkin olla ylpeä oristaan. Hieman junttura Niko on ratsastaessa eteenpäin pyrkivä, jarrut omaava herra, jolta löytyy kuitenkin omia metkuja tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kolmen suomenhevosen isä on periyttänyt jälkeläisilleen rautiasta väritystä ja ratsunlahjoja.
pikkurinssit ja rinsessat
30.12.2014. | Vaniman Taivaannasta VH00-000-0000 | Mörkövaaran Tulisielu | Laura VRL-11124
00.00.00. | jälkeläisen nimi VH00-000-0000 | toisen vanhemman nimi | omistaja VRL-00000
00.00.00. | jälkeläisen nimi VH00-000-0000 | toisen vanhemman nimi | omistaja VRL-00000
kilpailunäyttö
0 KRJ-sijoitusta, voittoja 0 kappaletta
00.00.00. kutsu, luokka | 00/00 00.00.00. kutsu, luokka | 00/00 00.00.00. kutsu, luokka | 00/00 00.00.00. kutsu, luokka | 00/00 |
25 ERJ-sijoitusta, voittoja 8 kappaletta
31.07.14. kutsu, 80cm | 4/30 02.08.14. kutsu, 80cm | 2/30 02.08.14. kutsu, 80cm | 4/30 06.08.14. kutsu, 80cm | 1/30 07.08.14. kutsu, 80cm | 2/16 08.08.14. kutsu, 80cm | 4/30 10.08.14. kutsu, 80cm | 1/16 10.08.14. kutsu, 80cm | 2/16 11.08.14. kutsu, 80cm| 4/16 13.08.14. kutsu, 80cm | 1/40 14.08.14. kutsu, 80cm | 1/40 14.08.14. kutsu, 80cm | 3/36 15.08.14. kutsu, 80cm | 4/40 16.08.14. kutsu, 80cm | 3/40 16.08.14. kutsu, 80cm | 1/30 16.08.14. kutsu, 80cm | 4/30 19.08.14. kutsu, 80cm | 1/30 19.08.14. kutsu, 80cm | 3/30 20.08.14. kutsu, 80cm | 6/40 22.08.14. kutsu, 80cm | 4/40 29.08.14. kutsu, 80cm | 7/50 1.11.14. kutsu, 70-80cm | 4/16 1.11.14. kutsu, 80-90cm | 1/14 13.01.15. kutsu, 90cm | 1/20 15.01.15. kutsu, 90cm | 3/20 00.00.00. kutsu, luokka | 00/00 00.00.00. kutsu, luokka | 00/00 00.00.00. kutsu, luokka | 00/00 00.00.00. kutsu, luokka | 00/00 |
rakas päiväkirja
30. joulukuuta 2014. - Joulu tuli ja meni myös täällä meillä, ja vietettiinkin erittäin mukava ja leppoisa, tunnelmallinen joulu. Henkalla oli jouluaamun oma spesiaalitehtävänsä, sillä olimme luvanneet orin rekihevoseksi kylän vanhustenkodin retkelle joulukirkkoon aamupäiväksi. Oli heppa kyllä mielissään kaikesta huomiosta ja rapsutuksesta, jota se vanhuksilta osakseen sai! Ja olihan se rapsutuksensa ansainnutkin, hyvin se hommansa hoiti. Sen jälkeen palasimme tallille ja annoimme joululahjoja hevosille, herkut hävisivät parempiin suihin siinä samalla kun menille itsekin nautiskelemaan jouluruokaa. - omistaja
11. marraskuuta 2014 - 'lunta tulvillaan, on raikas talvisää'
Kun tiistaina nousin punkastani ja aamukahvia hörppiessäni tein päivän suunnitelmaa, mietin kunnon talvipäivän aloitusta. Mikä olisikaan paras tapa aloittaa vapaapäivä? Mikäs muukaan kuin kunnon maastoretki! Nyt kun luntakin on saatu tänne Ruotsiin, hankilaukat kuulostivat haaveilulta. Lähdin tavoittelemaan haaveitani, keräsin kimpsut ja kampsut ja heitettyäni hevoset ulos laittelin kaikessa rauhassa Henkan kuntoon. Ori oli hieman ihmeissään miksei päässytkään ulkoilemaan kavereidensa kanssa, mutta tottui kyllä ajatukseen retkestä, kun nousin tallin pihassa selkään ja ohjasin pojan maastopolulle. Onneksemme polut olivat joten kuten muodostuneet maahan, ja aika reippaasti pääsimme pakkassäässä etenemään. Matkahan kuluikin kuin hujauksessa, ja nopeaan olimme laukkasuoralla - Henkkakin aavisteli sen, sillä ori alkoi hieman hermoilla jo ennen suoralle pääsyä. Lopulta sitten kuitenkin annoin pojan mennä, ja painettuani laukkapohkeet tuon kylkiin se oli menoa se! Henkka paineli innostuksissaan suoraa heitellen muutamia pukkejakin sinne tänne - selässä onneksi pysyttiin! :'D
Laukkasuoran jälkeen olikin hyvä palailla takaisin kotiin, mieli oli virkistynyt ja rauhoittunut luonnon helmassa tarpoessa. Varmaan myös Henkalla, näytti se aika onnelliselta päästessämme takaisin - ja ylpeältä, tokihan sillä pitää ylpeillä että mamma valitsi juuri hänet metsälenkille! - omistaja
31. heinäkuuta 2014 - Adinan Kasvatuspäivän nuorten hevosten kouluohjelman (heB) yksilöarvostelu - 65.50%
Ratsukko suoritti radan järjestelmällisen tarkasti. Henkka haki hyvin tuntumalle jo raviosuudella ja kokosi erittäin hyvin itseään ajoittain. Vahvistavia harjoituksia takaosalle on hyvä tehdä ahkerasti, että nuoren hevosen kasvu ei häiriinny tavoitteellisesta ratsastuksesta. Väistöt sujuivat kohtalaisesti, vasempaan kierrokseen ne näyttivät helpommilta, toiseen suuntaan on vielä kehittämisen varaa. Myös laukannostojen täsmällisyyteen on hyvä kiinnittää huomiota, laukka nousee silloin, kun sitä pyydetään.
26. heinäkuuta 2014 - estevalmennus
Tällä kertaa ainoa Suomalainen vahvistus saapui ratsastajineen paikalle jo ajoissa. Ori aloitteli käyntipuomeja todella vahvasti ja nosteli kinttunsa hyvin. Pysähdykset olivat suomenhevosmaisen löysiä. Ilmeisesti Henkka luuli joutuvansa köpöttelemään koulua, joten puomit eivät oikein kiinnostaneet. Ravipuomeilla Henkka kopisutteli pari kertaa puomeja, mutta pysähdykset onnistuivat jo tahdikkaammin ja ravi nousi pysähdyksestä melkein samantien, mikä oli todella positiivinen asia. Laukkapuomeilla Henkka reipastui huomattavasti ja ravisiirtymät eivät olisi millään maistuneet tälle kaverille. Laura kuitenkin ratsasti napakasti ja siirtymät sujuivat hyvin, etenkin pysähdyksestä laukan nostot! Puomit ylittyivät laukassa ilmavasti ja reippaalla tahdilla. Siirryimme puomilta jumppatehtävälle ja siitä Henkka innostui! Aluksi ori yritti rymistellä Lauran käsistä läpi ensimmäisen jumppa pystyn, mutta lopulta Laura teki pidätteet ja käänsi orin esteeltä pois ratsastaen sen paremmin uudella kerralla. Pysty ylittyi reippaasti, mutta laukka nousi hyvin vasta pystyn päällä ja rullasi loistavasti yli puomin ja okserinkin. Okserin jälkeen Laura ratsasti kerran reipasta laukkaa ympäri kentän ja tuli uudestaan jumpan. Sitten tultiinkin paljon reippaampaa ravia kohti pystyä ja laukka nousi täsmällisesti ja laukka jatkui mukavan letkeästi kivalla temmolla yli viimeisenkin okserin. Sitten olikin jo aika lähteä testaamaan linjaa. Linjalle Lauralla oli töitä, sillä Henkalla oli lyhyimmät jalat tästä porukasta, mutta se ei tietysti tarkoittanut sitä etteikö se ollut mahdollinen tälle parivaljakolle. Ensimmäisellä kerralla tuli juuri ja juuri kuusi askelta, ja Laura tulikin heti perään uudestaan ja sieltähän se paukahti! Viisi askelta oli helppo kun Henkka innostui esteistä, tosin esteille ratsastamisessa oli hieman tekemistä reippaan laukan jälkeen kun ori olisi vain tahtonut rymistellä niistä läpi. Esteet kuitenkin ylittyivät hyvin ja Lauran ei paljoa tarvinnut laukkaa hidastella päästäkseen ratsullaan trippelin yli. Trippeli ylittyi kivasti, tosin maha hieman viisti trippelin viimeistä puomia, puomi ei kuitenkaan pudonnut! Sitten vielä rata ja se sujui hyvin. Laura sai ratsastaa reippaasti koko radan ajan. Emme nostaneet rataa paljoa toiselle kierrokselle, sillä esteet olivat jo aika isoja suokille. Laura ratsasti hyvin ja molemmat olivat todella poikki treenin jälkeen. Valmennus oli todella hyvä Henkalle, jumppailu teki sille hyvää. Laura ratsasti hyvin ja täsmällisesti. Hienoa töitä! - Eveliina
25. heinäkuuta 2014 - varsauutisia ja uimista
Henkka on elellyt rauhallista hevosenelämää nämä pari viikkoa, tänne muuttonsa ajan siis. Oriita on kuitenkin alettu treenaamaan ihan reippaasti, ja koulutreenien lomaan on sijoiteltu myös esteitä - joista herra nauttii aina täysin rinnoin, ei siis ole perinyt niin totaalista kouluviettiä vanhemmiltaan. Kumminkin myös koulutreenit ovat menneet aika moitteettomasti, Henkasta on kuoriutunut erittäin kuuliainen ja mukava työtoveri. Tänään Henkka laidunsi orilauman kanssa isolla laitumella tien varrella, -oli siis viime yönkin siellä-, ja tänään haettiin iltapäivällä pois niin että Lennyn ja Elisen kanssa käytiin vähän maastoilemassa. Otettiin mukaan Lennylle Lihna, minulle Henkka ja Eliselle Otto. Oriit menivät mukavasti kesäisessä metsässä, ja päästiin uimaankin läheiselle lammelle. Henkka arasteli vettä hieman alkuun, mutta kun päästiin syvemmälle, orista kuoriutui oikea vesipeto ! Seuraavan kerran veteen mentäessä Henkka suorastaan ryntäsi veteen :D
Ollaan orin kanssa myös parit kisat kierrelty, ja valmennuksia on tullut muutama käytyä. Henkka on myös tapaillut tammoja, ja nyt tulevaksi odotetaankin Mäkisuon Kenraali Kaihon kahta ensimmäistä jälkeläistä! - omistaja
17. heinäkuuta 2014 - kouluvalmennus
Laura ja hänen "uljas ratsunsa" tulivat reippaasti kentälle. Aloitimme ihan helpoista jutuista, eli testasimme miten yhteistyö toimii. Laura alkoi alkukäyntien jälkeen ravailemaan pieniä voltteja ja aina lyhyet sivut piti ravata hiljaa. Ori liikkui todella mukavasti, mutta ei olisi halunnut ottaa rauhassa lyhyillä sivuilla. Kun neuvoin sitten Lauraa tekemään pidätteitä myös istunnalla totteli Henkka todella hyvin. Kun ori keskittyi työhönsä se liikkui kuin tanssien! Aloitimme laukkaharjoitukset. Lauran tehtävänä oli ravata toinen pitkäsivu, nostaa laukka ympyrällä, laukata pitkäsivu ja hiljentää taas ympyrällä. Henkka liikkui todella hienosti ja käytti takapäätäänkin hyvin. Kun Laura muisti ratsastaa myös istunnalla meni kaikki hyvin. Henkka toimi siis kuin unelma, ja kaikki sujui hyvin! - Sune
15. heinäkuuta 2014 - ensitreenit
Henkkaa on nyt tarhattu tulevan laiduntoverinsa Oton vierustarhaan, että pojat ovat päässeet vähän tutustumaan - Henkan suhtautumisestahan kun en tiedä, Otto on rauhallinen kuin mikä ja aina valmis tutustumaan uusiin hevosiin. Hyvin nuo ovat näyttäneet tulevan juttuun. (: Tänään sitten puettiin herralle varusteet selkään, ja päätin mennä vähän poikaa testailemaan maneesiin paahtavalta kuumuudelta, kun ilmastointi katetussa ratsastushallissa toimii. Näin ensituntumalta Henkka tuntuukin oikein mukavalta ja työnhaluiselta nuorelta herralta, kokeiltiin kaikenlaisia kiemuroita ja joitakin puomitehtäviäkin. Ratsastelun jälkeen päätettiin sitten katsoa, että miten Otto ja Henkka toistensa kanssa pärjäisivät samassa tarhassa, loppukesän laiduntamisia odotellessa, ja alkunahinoiden jälkeen hevoset suhtautuivatkin toisiinsa ihan hyvin. Huomenna olisikin sitten tarkoitus kokeilla vähän enemmän noita koulujuttuja, ja samalla tutustuttaa poikaa veteen - jos ei sinne ole tottunut Mäkisuossa jo. - omistaja
13. heinäkuuta 2014 - muuttopäivä
Tänään oli siis oriin muuttopäivä. Ajeltiin kaikessa rauhassa tuttava Elisen kanssa Itä-Suomeen täältä lännestä, matkattiin koko aamupäivä ja oltiin kahden maissa perillä. Siellä tutustuttiin hieman enemmän Mäkisuon porukkaan ja Henkkaan. Nuori herra ei millään olisi malttanut uuden omistajansa mukaan lähteä, kun laitumelta haettiin, vaan jouduttiin jonkunverran poikaa maanittelemaan. Matkustusvarusteiden laitossa huomattiin, että Henkka ei millään olisi jaksanut seisoskella pitkään paikallaan - melkeinpä heti se alkoi vääntelehtimään paikallaan, mutta kyllästyi siihenkin jäätyään huomiotta. Autoon Henkka meni mukavasti eikä näyttänyt vierastavan ollenkaan. Kuuden ja puolen tunnin ajomatkan aikana pysähdeltiin muutaman kerran jaloittelemaan punarautiasta, ja kyllähän tuolla olisi energiaa riittänyt vaikka muille jakaa, kun levähdyspaikoilla otettiin oria autosta. Eipä se sitten kamalasti jaksanut siinäkään ulkonaolostaan tai energisyydestään pauhata, vaan huomattuaan olevansa yhä narun päässä tuo tyytyi katselemaan ympärilleen, kuuntelemaan ympäristöön. Tuoretta ruohoa nyhdettiin oikein olan takaa jokaiselta pysäkiltä matkaevääksi, ja se näytti maistuvan herralle.
Lopulta sitten päästiin kotitallille, kello näytti jotakuinkin yhtätoista siinä vaiheessa. Ei viititty Henkkaa enää laitumelle laittaa, vaan haettiin talliin sen seuraksi hollanninpuoliveriori Max, joka ihan mielellään tuli sisään paarmoilta pakenemasta. Ihan rauhallisenahan Henkka sitten jäi karsinaansa iltakauroja mutustelemaan, kun tallilta lähdettiin. Saapas nähdä mitä tästäkin tulee ! :"D - omistaja
11. marraskuuta 2014 - 'lunta tulvillaan, on raikas talvisää'
Kun tiistaina nousin punkastani ja aamukahvia hörppiessäni tein päivän suunnitelmaa, mietin kunnon talvipäivän aloitusta. Mikä olisikaan paras tapa aloittaa vapaapäivä? Mikäs muukaan kuin kunnon maastoretki! Nyt kun luntakin on saatu tänne Ruotsiin, hankilaukat kuulostivat haaveilulta. Lähdin tavoittelemaan haaveitani, keräsin kimpsut ja kampsut ja heitettyäni hevoset ulos laittelin kaikessa rauhassa Henkan kuntoon. Ori oli hieman ihmeissään miksei päässytkään ulkoilemaan kavereidensa kanssa, mutta tottui kyllä ajatukseen retkestä, kun nousin tallin pihassa selkään ja ohjasin pojan maastopolulle. Onneksemme polut olivat joten kuten muodostuneet maahan, ja aika reippaasti pääsimme pakkassäässä etenemään. Matkahan kuluikin kuin hujauksessa, ja nopeaan olimme laukkasuoralla - Henkkakin aavisteli sen, sillä ori alkoi hieman hermoilla jo ennen suoralle pääsyä. Lopulta sitten kuitenkin annoin pojan mennä, ja painettuani laukkapohkeet tuon kylkiin se oli menoa se! Henkka paineli innostuksissaan suoraa heitellen muutamia pukkejakin sinne tänne - selässä onneksi pysyttiin! :'D
Laukkasuoran jälkeen olikin hyvä palailla takaisin kotiin, mieli oli virkistynyt ja rauhoittunut luonnon helmassa tarpoessa. Varmaan myös Henkalla, näytti se aika onnelliselta päästessämme takaisin - ja ylpeältä, tokihan sillä pitää ylpeillä että mamma valitsi juuri hänet metsälenkille! - omistaja
31. heinäkuuta 2014 - Adinan Kasvatuspäivän nuorten hevosten kouluohjelman (heB) yksilöarvostelu - 65.50%
Ratsukko suoritti radan järjestelmällisen tarkasti. Henkka haki hyvin tuntumalle jo raviosuudella ja kokosi erittäin hyvin itseään ajoittain. Vahvistavia harjoituksia takaosalle on hyvä tehdä ahkerasti, että nuoren hevosen kasvu ei häiriinny tavoitteellisesta ratsastuksesta. Väistöt sujuivat kohtalaisesti, vasempaan kierrokseen ne näyttivät helpommilta, toiseen suuntaan on vielä kehittämisen varaa. Myös laukannostojen täsmällisyyteen on hyvä kiinnittää huomiota, laukka nousee silloin, kun sitä pyydetään.
26. heinäkuuta 2014 - estevalmennus
Tällä kertaa ainoa Suomalainen vahvistus saapui ratsastajineen paikalle jo ajoissa. Ori aloitteli käyntipuomeja todella vahvasti ja nosteli kinttunsa hyvin. Pysähdykset olivat suomenhevosmaisen löysiä. Ilmeisesti Henkka luuli joutuvansa köpöttelemään koulua, joten puomit eivät oikein kiinnostaneet. Ravipuomeilla Henkka kopisutteli pari kertaa puomeja, mutta pysähdykset onnistuivat jo tahdikkaammin ja ravi nousi pysähdyksestä melkein samantien, mikä oli todella positiivinen asia. Laukkapuomeilla Henkka reipastui huomattavasti ja ravisiirtymät eivät olisi millään maistuneet tälle kaverille. Laura kuitenkin ratsasti napakasti ja siirtymät sujuivat hyvin, etenkin pysähdyksestä laukan nostot! Puomit ylittyivät laukassa ilmavasti ja reippaalla tahdilla. Siirryimme puomilta jumppatehtävälle ja siitä Henkka innostui! Aluksi ori yritti rymistellä Lauran käsistä läpi ensimmäisen jumppa pystyn, mutta lopulta Laura teki pidätteet ja käänsi orin esteeltä pois ratsastaen sen paremmin uudella kerralla. Pysty ylittyi reippaasti, mutta laukka nousi hyvin vasta pystyn päällä ja rullasi loistavasti yli puomin ja okserinkin. Okserin jälkeen Laura ratsasti kerran reipasta laukkaa ympäri kentän ja tuli uudestaan jumpan. Sitten tultiinkin paljon reippaampaa ravia kohti pystyä ja laukka nousi täsmällisesti ja laukka jatkui mukavan letkeästi kivalla temmolla yli viimeisenkin okserin. Sitten olikin jo aika lähteä testaamaan linjaa. Linjalle Lauralla oli töitä, sillä Henkalla oli lyhyimmät jalat tästä porukasta, mutta se ei tietysti tarkoittanut sitä etteikö se ollut mahdollinen tälle parivaljakolle. Ensimmäisellä kerralla tuli juuri ja juuri kuusi askelta, ja Laura tulikin heti perään uudestaan ja sieltähän se paukahti! Viisi askelta oli helppo kun Henkka innostui esteistä, tosin esteille ratsastamisessa oli hieman tekemistä reippaan laukan jälkeen kun ori olisi vain tahtonut rymistellä niistä läpi. Esteet kuitenkin ylittyivät hyvin ja Lauran ei paljoa tarvinnut laukkaa hidastella päästäkseen ratsullaan trippelin yli. Trippeli ylittyi kivasti, tosin maha hieman viisti trippelin viimeistä puomia, puomi ei kuitenkaan pudonnut! Sitten vielä rata ja se sujui hyvin. Laura sai ratsastaa reippaasti koko radan ajan. Emme nostaneet rataa paljoa toiselle kierrokselle, sillä esteet olivat jo aika isoja suokille. Laura ratsasti hyvin ja molemmat olivat todella poikki treenin jälkeen. Valmennus oli todella hyvä Henkalle, jumppailu teki sille hyvää. Laura ratsasti hyvin ja täsmällisesti. Hienoa töitä! - Eveliina
25. heinäkuuta 2014 - varsauutisia ja uimista
Henkka on elellyt rauhallista hevosenelämää nämä pari viikkoa, tänne muuttonsa ajan siis. Oriita on kuitenkin alettu treenaamaan ihan reippaasti, ja koulutreenien lomaan on sijoiteltu myös esteitä - joista herra nauttii aina täysin rinnoin, ei siis ole perinyt niin totaalista kouluviettiä vanhemmiltaan. Kumminkin myös koulutreenit ovat menneet aika moitteettomasti, Henkasta on kuoriutunut erittäin kuuliainen ja mukava työtoveri. Tänään Henkka laidunsi orilauman kanssa isolla laitumella tien varrella, -oli siis viime yönkin siellä-, ja tänään haettiin iltapäivällä pois niin että Lennyn ja Elisen kanssa käytiin vähän maastoilemassa. Otettiin mukaan Lennylle Lihna, minulle Henkka ja Eliselle Otto. Oriit menivät mukavasti kesäisessä metsässä, ja päästiin uimaankin läheiselle lammelle. Henkka arasteli vettä hieman alkuun, mutta kun päästiin syvemmälle, orista kuoriutui oikea vesipeto ! Seuraavan kerran veteen mentäessä Henkka suorastaan ryntäsi veteen :D
Ollaan orin kanssa myös parit kisat kierrelty, ja valmennuksia on tullut muutama käytyä. Henkka on myös tapaillut tammoja, ja nyt tulevaksi odotetaankin Mäkisuon Kenraali Kaihon kahta ensimmäistä jälkeläistä! - omistaja
17. heinäkuuta 2014 - kouluvalmennus
Laura ja hänen "uljas ratsunsa" tulivat reippaasti kentälle. Aloitimme ihan helpoista jutuista, eli testasimme miten yhteistyö toimii. Laura alkoi alkukäyntien jälkeen ravailemaan pieniä voltteja ja aina lyhyet sivut piti ravata hiljaa. Ori liikkui todella mukavasti, mutta ei olisi halunnut ottaa rauhassa lyhyillä sivuilla. Kun neuvoin sitten Lauraa tekemään pidätteitä myös istunnalla totteli Henkka todella hyvin. Kun ori keskittyi työhönsä se liikkui kuin tanssien! Aloitimme laukkaharjoitukset. Lauran tehtävänä oli ravata toinen pitkäsivu, nostaa laukka ympyrällä, laukata pitkäsivu ja hiljentää taas ympyrällä. Henkka liikkui todella hienosti ja käytti takapäätäänkin hyvin. Kun Laura muisti ratsastaa myös istunnalla meni kaikki hyvin. Henkka toimi siis kuin unelma, ja kaikki sujui hyvin! - Sune
15. heinäkuuta 2014 - ensitreenit
Henkkaa on nyt tarhattu tulevan laiduntoverinsa Oton vierustarhaan, että pojat ovat päässeet vähän tutustumaan - Henkan suhtautumisestahan kun en tiedä, Otto on rauhallinen kuin mikä ja aina valmis tutustumaan uusiin hevosiin. Hyvin nuo ovat näyttäneet tulevan juttuun. (: Tänään sitten puettiin herralle varusteet selkään, ja päätin mennä vähän poikaa testailemaan maneesiin paahtavalta kuumuudelta, kun ilmastointi katetussa ratsastushallissa toimii. Näin ensituntumalta Henkka tuntuukin oikein mukavalta ja työnhaluiselta nuorelta herralta, kokeiltiin kaikenlaisia kiemuroita ja joitakin puomitehtäviäkin. Ratsastelun jälkeen päätettiin sitten katsoa, että miten Otto ja Henkka toistensa kanssa pärjäisivät samassa tarhassa, loppukesän laiduntamisia odotellessa, ja alkunahinoiden jälkeen hevoset suhtautuivatkin toisiinsa ihan hyvin. Huomenna olisikin sitten tarkoitus kokeilla vähän enemmän noita koulujuttuja, ja samalla tutustuttaa poikaa veteen - jos ei sinne ole tottunut Mäkisuossa jo. - omistaja
13. heinäkuuta 2014 - muuttopäivä
Tänään oli siis oriin muuttopäivä. Ajeltiin kaikessa rauhassa tuttava Elisen kanssa Itä-Suomeen täältä lännestä, matkattiin koko aamupäivä ja oltiin kahden maissa perillä. Siellä tutustuttiin hieman enemmän Mäkisuon porukkaan ja Henkkaan. Nuori herra ei millään olisi malttanut uuden omistajansa mukaan lähteä, kun laitumelta haettiin, vaan jouduttiin jonkunverran poikaa maanittelemaan. Matkustusvarusteiden laitossa huomattiin, että Henkka ei millään olisi jaksanut seisoskella pitkään paikallaan - melkeinpä heti se alkoi vääntelehtimään paikallaan, mutta kyllästyi siihenkin jäätyään huomiotta. Autoon Henkka meni mukavasti eikä näyttänyt vierastavan ollenkaan. Kuuden ja puolen tunnin ajomatkan aikana pysähdeltiin muutaman kerran jaloittelemaan punarautiasta, ja kyllähän tuolla olisi energiaa riittänyt vaikka muille jakaa, kun levähdyspaikoilla otettiin oria autosta. Eipä se sitten kamalasti jaksanut siinäkään ulkonaolostaan tai energisyydestään pauhata, vaan huomattuaan olevansa yhä narun päässä tuo tyytyi katselemaan ympärilleen, kuuntelemaan ympäristöön. Tuoretta ruohoa nyhdettiin oikein olan takaa jokaiselta pysäkiltä matkaevääksi, ja se näytti maistuvan herralle.
Lopulta sitten päästiin kotitallille, kello näytti jotakuinkin yhtätoista siinä vaiheessa. Ei viititty Henkkaa enää laitumelle laittaa, vaan haettiin talliin sen seuraksi hollanninpuoliveriori Max, joka ihan mielellään tuli sisään paarmoilta pakenemasta. Ihan rauhallisenahan Henkka sitten jäi karsinaansa iltakauroja mutustelemaan, kun tallilta lähdettiin. Saapas nähdä mitä tästäkin tulee ! :"D - omistaja
Tämä hevonen on virtuaalihevonen. / hevosen kuvat © Hippos / Emilia Fager